Ajatuksia tuntemattomasta

Tänään sunnuntaina lähdin kävelemään kohti Burschenschaftsdenkmalia, ymmärrettävämmin muistomerkkiä. Olin käynyt paikassa jo aiemmin, mutta halusin nähdä sen vielä uudestaan, koska siellä on todella vaikuttavat maisemat.

Menin paikkaan eri reittiä, kuin viimeksi. Tällä kertaa kävelin upean metsän läpi, jossa kuljin välillä todella kapeaa polkua pitkin vanhojen varastorakennusten ohi. Ajattelin, että päädyn vielä jonkun pihaan, mutta niin ei käynyt. (Toisin kuin silloin, kun tulin pois Wartburgin linnasta...)
Kun muistomerkiltä lähtee pidemmälle linnan suuntaan, siellä on polku jonka toisella puolen on iso pelto ja toiselta puolen avautuu näkymä, josta voi nähdä koko Eisenachin ja linnan. Pellon puolella näkee myös todella vehreän metsän.

Seisoin pellon reunalla pitkän ajan ja katselin Eisenachia, joka näytti nyt pieneltä kasalta vanhanaikaisia taloja pehmeiden metsien keskellä. Mietiskelin paljon kaikkea tapahtunutta ja tuntui, että jotenkin rauhottui pitkästä aikaa kunnolla. Tuntuu, että ajatukset ovat välillä käyneet ylikierroksilla täällä, kun uutta tapahtuu jatkuvasti. Tänään kun katselin maisemaa, ajatuksia oli helpompi hahmottaa.

Olen todella iloinen, että päätin lähteä tänne. Kokemus on ollut minulle todella uudenlainen ja erikoinen. Kun silloin joskus ennen lähtöä taisinkin kirjoittaa, että on mahdotonta muodostaa mitään ennakkokäsityksiä täysin tuntemattomasta asiasta, olin kyllä oikeassa. Nyt kun jälkeen päin mietin, ei tähän oikein voi varautua muuten, kuin huolehtimalla kaikista käytännönasioista parhaansa mukaan.
Tämmöiset kokemukset kasvattavat paljon, mutta se edellyttää myös sitä, että on valmis ylittämään omia rajojaan ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Lopulta kaikki on kiinni itsestä. Pärjääminen ei ole mielestäni sitä, että kaikki menee hyvin, ei tee virheitä ja jaksaa aina suhtautua myönteisesti. Mielestäni se on enemmänkin sitä, että pyrkii kaikesta huolimatta tekemään ratkaisuja ja löytämään keinoja siihen, että pystyy jatkamaan haluaamansa suuntaa kohti, vaikka tuntuisi vaikealta. Pärjäämiseen liittyy mielestäni erittäin vahvasti se, että antaa itselleen anteeksi. Kaikilla on joskus huono päivä, kaikki kokevat pahaa oloa, pelkoa, jännitystä, turhautumista ja kaikki tekevät virheitä. Ja se on ihan okei. Itselleen on tärkeä osata antaa anteeksi näitä asioita, jotta voi yrittää uudestaan ja kasvaa.

Kukaan ei tule kokonaiseksi. Monesti tuntuu, että elämässä on jokin määränpää, jota odottaa. Elämä tuntuu usein odottamiselta. "Sitten kun saan tämän kurssin suoritettua," "sitten kun saan näyttösuunnitelman tehtyä," "sitten kun saan näytön suoritetuksi," "sitten kun pääsen töistä kotiin," "sitten kun saan ruuan tehtyä ja pyykit laitettua," "sitten kun pääsen nukkumaan," "sitten kun loma alkaa," "sitten kun viikonloppu tulee," "sitten kun ruoka on valmista..." Niin, mitä sitten? Oletko sitten kokonainen? Valmiimpi?

Itselleni on hankalaa elää hetkessä. Enkä usko että siinä maailmassa, johon minä olen kasvanut, se olisikaan kunnolla saavutettavissa sata prosenttisesti. Mutta jos yrittäisi kuitenkin vähän enemmän tehdä sitä. Joskus on tuntunut, että odotan olevani jotain tulevaisuudessa. Jotain tietynlaista. Se on ohjannut minua toimimaan tässä hetkessä tietyllä tavalla. Joskus se on antanut suojan olla yrittämättä kunnolla. On joskus ajatellut, että "en minä nyt pysty tähän mutta ehkä sitten vanhempana. " Olen joskus vähän nuorempana ajatellut että "En ole vielä valmis"

Mutta nyttemmin olen ajatellut, että mihinkään ei voi olla valmis. Joko yrität tai et. Ei ole olemassa tiettyä ikää jolloin sinä maagisesti muuttuisit pärjäävämmäksi ja pystyvämmäksi, vaan kaikki mitä sinulla on, on tämä hetki. Ei ole mitään tulevaisuuden ihanne sinää, vaan se, mitä valitset tässä hetkessä, tekee sinusta sen mitä ikinä sinusta tuleekaan. Jos päätät valita nyt, että lähdet Saksaan työssäoppimaan, vaikkei sinusta tuntuisi "valmiilta," se kasvattaa sinusta erilaista ihmistä. Jos päätät jättää yrittämättä, koska et ole "valmis," se vaikuttaa myös tulevaisuuden sinääsi. Yritä tai älä, mutta älä odota koska huomiseen ei pääse muuta kautta kuin elämällä ensin tämän päivän.

"Gotta see what it feels like, no matter what they say"