Kosketus tuntemattomaan

Kun kirjoitin ensimmäisen tekstin otsikoksi "Lähtö tuntemattomaan," en olisi voinut osua oikeampaan.

Keskiviikkoaamuna olo tuntui hämmentyneeltä. Odotin lennon lähtöä Helsinki-Vantaan kentällä kolmen tunnin yöunien jälkeen. En osannut muodostaa kunnollisia ajatuksia tulevasta matkasta. Tiesin vain, että olin lähdössä täysin vieraaseen paikkaan yli kahdeksi viikoksi.
Olo tuntui hieman pieneltä kaikkien niiden bisnessnaisten ja -miesten keskellä, jotka haukottelivat kuinka tylsää lentäminen on ja kuinka useasti he Saksassa käyvät. Frankfurtin lentokenttä oli iso, luultavasti yhtä iso kuin savolainen synnyinkyläni. Koneesta mentiin kentän ovien lue bussilla, josta oli helppo löytää paikka jonne oma matkalaukkuni tuli. Frankfurtin kentällä opasteita on paljon ja ne ovat selkeät (myös englanniksi), joten niitä seuraamalla juna-asemallekin löytää helposti. Terminaalista toiseen oli helppo liikkua Skyline-junalla, joka on ilmainen.

Junamatka Frankfurtista Eisenachiin kesti kaksi tuntia. Maisemat olivat upeat. Ne koostuivat lähinnä pelloista, kukkuloista ja vihreistä metsistä. Näkymät saivat minut hymyilemään.
Eisenachissa minua oli vastassa, kuten sovittu, yhteyshenkilömme Maike. Hän on luvannut auttaa meitä matkan ajan ja puhuu hyvin englantia. Hän vei minut hostellille autolla juna-asemalta, vaikka matka oli lyhyt. Kaikki oli hostellilla tehty valmiiksi, huonetta ei tarvinnut varata ja avaimenkin sain Maikelta.

Sain hetken hengähtää huoneessani yksin. Olo oli todella erikoinen ja sekava, mutta helpottunut ja samalla innostunut. Olin nyt tosiaan tullut keskelle Saksaa. Tuntemattomaan.
Sattui myös muutamia vastoinkäymisiä nettiyhteyden ja puhelimen kanssa, jotka kärjistyivät äärimmäiseen hetkelliseen turhautumiseen. 10 tunnin matkustamisella ja kolmen tunnin yöunilla oli osuutta asiaan. Lisäksi olen sitä mieltä, että pienet takaiskut ja selkkaukset kuuluvat tämänkaltaiseen matkaan ja ovat iso osa sen kasvattavaa puolta.

On vaikea kirjoittaa mitään, kun tuntuu, että viimeisen viiden päivän aikana on tapahtunut aivan valtavan paljon. Puhuimme Maiken kanssa, että aloitan työt vasta nyt alkavalla viikolla, joten olen saanut asettua muutaman päivän rauhassa. Olen kierrellyt kaupunkia paljon. Eisenach on kaunis paikka, jossa on jännällä tavalla outo tunnelma. Välillä tuntuu, kuin olisi jossakin eri ajassa. Ihmiset eivät tosiaan puhu täällä paljoa englantia, mutta kaikista tilanteista on selvitty elekielellä viimeistään. Olen myös huomannut että se, että opiskelin saksankieltä jonkun verran on helpottanut monia tilanteita paljon. Ruokakaupassa asiointi saksaksi onnistuu melko hyvin. Suosittelen todellakin opettelemaan saksaa, jos aikoo tänne lähteä. Suurin osa opasteista ja oppaista on Eisenachissa myös saksaksi, englanninkieltä ei juurikaan kuule eikä näe.

Kävin tänään myös Wartburgin linnassa. Keskustasta linnaan oli syrjäinen, metsän keskellä menevä kävelytie, joka oli ylämäkeä noin 20 minuutin kävelyn ajan. Linna on todellakin kiipeämisen arvoinen. Siellä on englanninkielinen kierros joka päivä 13.30, lipun hinta oli 9euroa ja sillä pääsi myös museoon, jossa oli mm. upeita koriste-esineitä. Linnan tarina ja historia oli niin uskomaton, että siellä ollessa tuli epätodellinen olo. Linnan pihalla on myös näköalapaikka, josta näkyvä maisema on mykistyttävä. Sitä ei vain voi sanoin kuvailla, eikä mikään kuva kerro, millaista on nähdä se kaikki omin silmin.

Matka on herättänyt tähän mennessä hyvin paljon ajatuksia. Tänään vertasin kaikkea kokemaani muihin paikkoihin, joissa olen käynyt. Kaikki paikat ovat niin erilaisia keskenään ja myös verrattuna Suomeen. Matkailu on hieno tapa nähdä ja kokea, ettei kaikki ole siinä, mitä juuri nyt näet. Ei todellakaan. Tämä kaikki on saanut myös pohtimaan, että miten paljon kaikkea erilaista nähtävää maailmassa todella on vielä. Ja mitä tulen vielä täällä näkemään.

Taivas oli yksi ilta täynnä tähtiä täällä Eisenachissa ja katsoessani niitä aloin hymyilemään. Tunsin oudonlaista vapautta, kuin olisin seikkailulla ja mitä vain voisi tapahtua. Reissu on jo tähän asti antanu valtavasti uutta ja se on vasta alussa.