lauantai 8. lokakuuta 2016

Lisää tuntematonta

Kävin tänään Erfurtissa. Sinne on noin tunnin junamatka Eisenachista.
Erfurt on isompi kuin Eisenach ja siellä on enemmän shoppailumahdollisuuksia. Täällä Saksassa kaupassa asiointi menee monesti siten, että minä puhun englantia ja myyjä saksaa, mutta silti keskustelun jotenkin ymmärtää kumpikin osapuoli ja aina päästään tavoitteeseen. Se, ettei tällaisella matkalla osaa kieltä kunnolla, ei oikeasti ole niin rajoittava tekijä kuin itsekin aluksi ajattelin.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa ehdottomasti opetella perusasioita saksaksi. Niiden avulla tilanteet sujuvat nopeammin. Mutta itse olen oppinut kieltä täällä työssäoppimispaikallani. Huomasin siellä myös ruokatauollani torstaina, että pienten lasten kirjat ovat hyviä kielen opettelussa. Lueskelin ruokatauollani siis sellaista saksankielistä kirjaa, jossa oli kuvia eri asioista, kuten hedelmistä ja alla luki niiden saksankielinen nimi. Jos opiskelee kieltä, kannattaa yrittää siis etsiä myös lastenkirjoja ko. kielellä. Kun kesällä opiskelin saksaa jonkun verran, luin saksankielistä muumisarjakuvaa. Hidasta se on kun kääntää kaikki sanat välillä yksitellen suomeksi, mutta mielestäni todella hyvä tapa kielen opiskelussa.

Erfurtissa myyjät vaikuttivat olevan vähän tottuneempia siihen, ettei asiakas välttämättä puhu saksaa. Eisenachissa myyjä yleensä jatkaa saksaksi puhumista, vaikka itse puhuisinkin englantia. Erfurtissa suurin osa myyjistä vaihtoi heti kieltä, kun ymmärsi etten sitä osaa. Mutta osa puhui myös vain saksaa. Työpaikkaohjaajani sanoi, ettei tällä alueella saksassa ihmiset halua puhua muita kieliä.
Kaupassa ei aina täällä löydä asioita, joihin on tottunut Suomessa. Esimerkiksi ruokakermaa tai kananfileesuikaleita ei ole vielä osunut silmään -liekkö onkaan täällä, mutta toisaalta olen yrittäny kokeilla myös tehdä saksalaisia ruokia, kuten raaka bratwursteja. Liha on keskimääräisesti halvempaa kuin Suomessa, samoin suurin osa elintarvikkeista ylipäänsä. Täällä on myös paljon leipomomyymälöitä, joissa myydään erilaisia sämpylöitä, brezeleitä ja leipiä. Myös kosmetiikka ja hygienia tuotteet ovat suurin osa halvempia kuin Suomessa. Limpparit ovat myös todella paljon halvempia täällä. Saksassa myös myydään paljon erilaisia suklaita. Eisenachissa - ja niin myös Erfurtissa - on suklaakauppoja, joissa on todella hienon näköisiä konvehteja yms. Suurin osa niistä tuntuu sisältävän likööriä tms. joten jos ei pidä liikörikonvehdeista niinkuin minä en pidä, niin voi olla hankaluuksia löytää hienoja konvehteja muun makuisina, mutta niitäkin lopulta on löytynyt.

Olen huomannut nyt sen ettei tietyllä tavalla enää suhtaudu niin kriittisesti vuorovaikutustilanteisiin täällä. Se varmaankin johtuu siitä, että kun on huomannut sen, että pärjää silti, vaikkei yhteistä kieltä löydykkään. Nyt on jo paljon rennompi mennä kassalle ja saksankieleen on jo jollain tasolla tottunut.
Mietin tänään myös, että on mielestäni todella hienoa että tämä matka kohdistui juuri tänne, Eisenachiin. Jos olisin suorittanut harjoittelun vaikkapa Berliinissä, olisi kokemus ollut varmasti hieno mutta myös todella erilainen. Tarkoitan sitä, että jos matkustaisin ihan muuten vaan lomailun kannalta Saksaan, tulisin todennäköisesti johonki isoon turistikaupunkiin, kuten juuri Berliiniin, jossa kaikki olisi luultavasti paljon helpommin saatavilla ja siellä osataan varmasti myös englanninkieltä aivan eri tavalla. Ja se olisi varmasti huippu kokemus myös, joku päivä tahdon vielä matkustaa Berliiniin ja nähdä myös sen maailman.

Mutta tässä kokemuksessa on mielestäni jotain todella ainutlaatuista, olla "keskellä ei mitään." Eisenach on jotenkin sulkeutunut kaupunki ja täällä on omanlaisensa tunnelma ja oma kulttuuri. On kasvattavaa asua hetki tällaisessa paikassa, jossa juuri on kielimuuri ja kaikki ei ole ihan helposti saatavilla. On kiinnostava nähdä todellista saksalaista elämää isojen turistikaupunkien turistivouhotusten alla.

Nettiyhteys ei ole aivan mutkaton täällä myöskään. Jos tänne on lähdössä, kannattaa varautua siihenkin. Itselläni on käytössä nettitikku läppäriin, joka yhdistää kerran päivässä (jos yhdistää) ja jos yhteys katkeaa, niin sinä päivänä sitä ei vaan yksinkertaisesti saa enää takaisin. Televisiossa minulla on iltaisin päällä musiikkikanava, koska se on ainoa kanava jossa ei puhuta kokoajan saksaa. Kaikki ohjelmat on saksaksi tai sitten ne on dubattu sille kielelle. Välillä on kiinnostava katsoa niitäkin ja koittaa ymmärtää, mitä ohjelmassa tapahtuu.
Melko vähän kuitenkaan olen nyt ollut hostellilla. Lähinnä juuri illat ja täällä on tullut nukahdettuakin aikaisemmin, kun tuntuu että täällä on aina päivän jälkeen jotenkin väsyneempikin, kun tekee enemmän uudenlaisia asioita yms. kuin normaalisti.

Tuntuu, kuin ekasta päivästä olisi todella pitkä aika. Mutt toisaalta tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti. Mutta se tuntuu siksi toisaalta pitkältä, koska on nähnyt ja tehnyt niin paljon uutta. Yleensä matkoilla päivät tuntuvat pidemmiltä. Ei pitkästyttävällä tavalla, vaan päivällä on enemmän sisältöä joka saa sen vaikuttamaan pidemmältä.
Olen ehkä jollain tavalla jo tottunut Eisenachiin. Tänään kun lähdin Erfurtista takaisin, tuntui että tulen takaisin tuttuun kaupunkiin. Vaikea selittää. Lisäksi nyt kun mietin, että jäljellä on enää 5 kokonaista päivää, tuntuu se ajatus oudolta. Tuntuu todella oudolta ajatella, että lähden täältä perjantaina. Suomessa voi aluksi tuntua kanssa hämmentävältä, kun yhtäkkiä ymmärtääkin kaikki kyltit ja kuulutukset ja myös kassalla asioidessa sinua ymmärretään.

Mutta vielä on aikaa kokea ja oppia uutta :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti