Eikä siksi, että aika olisi käynyt pitkästi ja olisi ollut tylsää. Enemmänkin päinvastoin. Päivillä on ollut aivan uudenlaista sisältöä ja minulle jokaisessa päivässä on ollut uutta. Jotenkin tuntuu, että oikea ajankulu on pysähtynyt ja Eisenach on jokin oma maailmansa, jokin tila. Kuin ei olisi erillisiä päiviä, vain nukkuisin välillä ja aloittaisin taas aamulla tekemisen ja lopettaisin illalla. Sitä on hieman vaikea selittää. Olen huomannut samankaltaisen ilmiön muillakin reissuilla, mutta täällä tuo on jotenkin korostunut. Eikä tuo kokemus ole mitenkään negatiivinen, se sopii tänne.
Töissä tietyt asiat yhä hämmentävät. Lattialta voi edelleen syödä, eikä käsiä pestä ulkoilun jälkeen ennen ruokailua. AIkuinen voi käyttää samaa lusikkaa omassa, sekä lapsen suussa. Mutta olen myös huomannut, että toiset työntekijät ovat paljon tiukempia ja ottavat lapselta ruuan pois, jos sillä pelleillään. Kuitenkin lapsi saa ottaa itse ruuan takaisin eikä tähän puututa. Se myös, että aikuisilla on noin suuria poikkeavuuksia kasvatusperiaatteissa, on huono asia päiväkoti maailmassa.Se hämmentää lasta ja lisäksi lapsi oppii nopeasti, kenen seurassa voi mitäkin tehdä. Huomasin myös viime viikon lopulla, että täällä kannattaa miettiä hyvin tarkkaan, millä tavoin puhuu suomalaisesta päivähoidosta.
Ohjattuja tuokioita ei ole vielä ollut työpaikallani. Maanantai aamuna lapset saivat tulla pöydän ääreen jos halusivat. Aktiviteettina oli marjojen katselu (???) ja lapset saivat niitä muussata lattiaa ja pöytää pitkin ja sotkea. En saanut jutun juonesta kiinni saksan- tai elekielenkään avulla.
Välillä on todella hankala ymmärtää, mitä toinen aikuinen tarkoittaa, kun ei ole yhteistä kieltä. Eilenkin kävin sulkemassa verhot ja hakemassa ruokalappuja, ennenkuin selvisi, että minua pyydettiin menemään toiseen ryhmään avuksi. Mutta kun taas minulle selitettiin, että minun pitäisi käydä keräämässä puunlehtiä ja pistää ne kuivamaan kirjan väliin, ymmärsin pelkästä elekielestä aivan kaiken, vaikkei selityksessä tullutkaan tuttuja saksan sanoja. Enimmäkseen tilanteet sujuvat yllättävän sujuvasti. Lasten, ainakin näin nuorten, kanssa on todella nopeasti löytänyt tavan kommunikoida, ja leikin syntymiseen riittää yleensä muutama saksankielinen sana. Töissä saksankieltä oppii ymmärtämään ihan erilaisella tavalla, sekä oppii uusia sanoja. Vaikke sanojakaan oppisi, oppii kieltä kuuntelemaan nopeasti siten, että sitä on paljon helpompi ymmärtää. Toki välillä siitä ei ymmärrä kyllä yhtään mitään, mutta olen sitä mieltä että jos haluaa ymmärtää niin ainakin kaikki käytännön toimet pystyy elekielellä selvittämään.
Oikeastaan on ollut todella hyvä, että täällä ei puhuta englantia juurikaan. Luulen että se todella on asenne kysymys, niinkuin työpaikkaohjaajanikin sanoi. Sillä toisena päivänä, kun tilasin "Coffeen" kahvilassa, myyjä ei ollut muka koskaan kuullutkaan moista, mutta "Kaffee." oli tuttu. Ainakin osittain se varmasti on asennekysymys. Ja minusta se on siksi todella hyvä, että olen saanut siitä jotenkin ihan erilaisen kokemuksen. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Paikoissa, joissa olen matkustanut, on puhuttu sujuvasti aina englantia. Siihen, ettei täällä puhuta, on tottunut jännällä tavalla. Esimerkiksi kauppatilanteissa pyrkii ennakoimaan jo valmiiksi, mitä kysymyksiä myyjä tulee esittämään ja on valmis vastaamaan niihin saksaksi. Mutta vaikka joutuisi sitten käyttämään englantia, johon vastataan saksaksi, tilanne ei tunnu enää vieraalta. Lähinnä huvittavalta. On jotenkin tullut kuitenkin varmuus siihen, että tilanteista aina selviää eikä se, ettei yhteistä kieltä ole, ole vakavaa. Päinvastoin.
Matka on ollut todella antoisa tähän asti. Vaikka itselläni on vain vajaan kolmen viikon reissu, olen kerennyt kokea todella paljon uutta ja vierasta. On todella hämmentävä ajatella, että lähden jo perjantaina pois. Sitä ennen yritän vielä ottaa kaiken irti viimeisistä työpäivistä sekä käyttää vapaa-ajan hyvin. Tällä matkalla tärkeintä minulle on ollut avoin ja vastaanottavainen asenne sekä myös kyky nauraa itselleen. Ne taidot ovat myös vahvistuneet tässä parin viikon aikana. Luulen että kuten kaikki oppiminen ja kasvu, tapahtuu myös suurin kasvu tämän matkan osalta prosessissa tulevaisuudessa.
Mutta, vieläkin on aikaa hankkia uusia kokemuksia :)
 |
| Lisää kuvateksti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti